Kahden kanssa

Toisen lapsen kanssa kaikki on samaan aikaan tuttua ja uutta. Vauvanhoidon kommervenkit tulevat jo selkäytimestä ja imettämisen ABC on vanhassa muistissa. Ja eihän pariviikkoinen vauveli nyt muuta tee kuin syö, kakkaa ja nukkuu...

Uutta edelliseen vauva-aikaan verrattuna on kuitenkin se, että jaloissa pyörii myös toinen pikku menninkäinen, joka vaatii oman osansa huomiosta ja joka on aina ajatuksissa. Onneksi talossa on isi, joka on kiitettävästi ottanut vastuuta esikoisen ruokkimisesta ja viihdyttämisestä!

Kannoin jo etukäteen paljon huolta siitä, miten perheen ainokaisena yli neljä vuotta elänyt tottuu uuteen asemaansa isoveikkana. Raskaana ollessa nyt muutenkin oli pakko karsia kanniskelua, kumartelua ja riehumista, mutta yritin myös tietoisesti kannustaa ja opettaa tulevaa isoveljeä tekemään asioita itse ilman äidin apua. (Passaamaan tottuneena äitinä kärsin välillä huonosta omastatunnosta, mutta yritin ajatella kaukaa viisaasti, että myöhemmin vauva sylissä ja tissillä en kuitenkaan ehdi joka välissä hätiin.)

Esikoinen on tähän mennessä ollut esimerkillinen isoveli! Nelivuotias osaa näköjään jo käsitellä pikkusiskoasiaa - toistaiseksi hänellä on riittänyt ymmärrystä sille, että äiti on pitkiäkin aikoja vauvassa kiinni. Halimaan pääsee aina, kunhan ei riehu. Kun imetin ruokapöydän ääressä vauvaa sylissäni ja esikoinen oli sadunlukijaa vailla, hän siirsi omatoimisesti tuolinsa omani viereen, toi pyytämättä satukirjan, ja lukeminen onnistui siinä. Voisin kuvitella, että pienemmän lapsen kanssa vastaavasta tilanteesta ei olisi selvitty yhtä helpolla?

Sunnuntailapsi tuli taloon

On kulunut hädin tuskin viikko siitä, kun taloon kannettiin uusi pieni ihminen liian isossa turvakaukalossaan. Meillä on vauva!

Sunnuntaina 15. heinäkuuta syntyi meidän perheeseemme kauan kaivattu toinen lapsi. Neljä-ja-puolivuotias isovelikin on (vielä?) innoissaan. On kuulemma hienoa, että hänellä on vihdoinkin oma pikkusisko! Esikoisen ensimmäinen kysymys sairaalassa vauvaa katsomassa oli, että saako hänkin maistaa vauvan maitoa. (Imetän.) Toppuuttelin, että maitoa ei tule niin paljon, että sitä riittäisi muille kuin vauvalle. Kysymys on kuitenkin toistunut sitkeästi melkein joka päivä, joten tänään rintapumppua testatessani tirautin veikalle maistiaiset. Makutuomio: "Ei maistu paljon miltään! Eikun maistuu herneelle!"

Vauva on täydellisen ihana. Äiti on vauvapilvessä.