Eläintapaamisia

Meille on tulossa tänään koiravieras. Jo toista kertaa!

Kissamme Filemon (5 v.) ja Tiina-koira (11 v.) tapasivat ensi kerran viime torstaina. Kuvien ottaminen harmi kyllä jäi, mutta yritetään nyt kuvailla tilanne: vieraat tulivat eteiseen ja Filemon oli aikeissa tulla tervehtimään. Kun se bongasi hihnassa olevan koiran, kissan rentous oli tipotiessään. Oli F aika näky, kun sen silmät laajenivat ja se päästi ehkä kymmenen sekunnin mittaisen moukunan ja kääntyi kannoillaan ottaakseen vähän etäisyyttä. Hihittelin salaa sen oudolle menolle; kissa ei lähtenyt ollenkaan juoksemaan kiireesti, vaan se eteni selkä vähän kaarella ja hyyyyviiin jäykästi takkahuoneeseen, mistä oli tullutkin. Koko tunnin mittainen vierailu menikin sitten Filemonin tapittaessa Tiinaa ensin takkahuoneesta ja myöhemmin vähän lähempää olohuoneesta, jonne se luikki hissukseen jossain välissä.

Tiina-koirakaan ei ollut aivan itse rentous eikä kuulemma oma itsensä. Mutta hurjan kiltisti se suhtautui tilanteeseen, hiukan vain vinkui muutaman kerran. Hermostunut sekin kumminkin oli ja  teki isot kuolalammikot paikallaan istuessaan. Välillä se haukotteli, että eipä tässä mitään, ihan hyvällä asialla ollaan. Tiina olisi tainnut haluta tehdä vähän lähempääkin tuttavuutta, mutta voihan pettymys, kun toinen karvakaveri oli niin nihkeällä tuulella.

Ihmisvieraat eivät kyllä saaneet oikeaa käsitystä meidän ihanasta, ystävällisestä cornish rexistämme. Sitä käytiin kyllä silittelemässä, mutta eihän Filkulla ollut mielessään kuin yksi asia - eteisessä lymyävä koira. Siinä sitten ehtinyt silittelyistä paljon piitata!

Taas jänskättää, kuinka vierailu tällä kertaa sujuu. Toivottavasti F on nyt lähipäivinä nuuskutellut Tiinan jättämiä viestejä ja lukenut, että ihan hyvin voi olla koirakin kaverina.