Joulunpyhinä meni mikroaaltouuni rikki. Minulle se olisi vielä mainiosti kelvannut; kun astian muisti laittaa aina mikron oikeaan reunaan, ruoka lämpeni ihan kivasti. Aviomiehen mielestä se oli kumminkin rikki, joten uutta mikroa kehiin.
Hienosti vanha uuni kuitenkin palveli kahta - ja sittemmin kolmea ihmistä - viisi vuotta. Ja sitä ennen ties kuinka monta vuotta jotakuta muuta, sillä kone oli käytetty. Mikro oli niin pieni, ettei sinne saanut mahtumaan kaikkia astioita. Muun muassa kyläilevien vauvojen tuttipullot eivät mahtuneet sinne. Harvemmin sitä toisten ihmisten mikrouuneihin edes kiinnitetään huomiota, mutta meidän mikrosta vitsailtiin.
Toista on uusi mikroaaltouuni! Sille ei kukaan pääse naureskelemaan. Luukusta mahtuu sisään isompikin pizzalautanen. Kieltämättä aika komean näköinenkin se on. Uuden uunin käyttöohjeista sen sijaan sai huumoria irti. Ainakaan minä en pystynyt pysyttelemään vakavalla naamalla lukiessani, että "Älä kuivata pyykkiä mikrossa. Vaatteet saattavat mustua ja syttyä palamaan." Myös tieto, etteivät vaivaiset ihmiset saa käyttää uunia ilman valvontaa, sai olon jokseenkin hilpeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti