Huomasin, että melkein kaksi vuotta on kulunut siitä, kun kuvailin pikkuvauvan äidin vaivoja. Tänä tautisena aikana, kun räkä turskahtelee niin äidillä kuin pojalla, onkin hyvä päivittää näitä kuulumisia.
Sektiohaava- sekä tissikivut ovat toki mennyttä. Korkeintaan se kirpaisee, kun entisiä maitobaareja katsoo - paino sanalla entisiä.
Koska olen nukkunut ainakin hitusen enemmän kuin männävuosina, enkä näin ollen ole enää niin honkkeli, en telo itseäni yhtä paljon kuin vauva-aikaan. Sen sijaan muisti tuntuu olevan lopullisesti hiukan hatarampi. En kyllä edelleenkään saa nukkua yhtä paljon kuin ennen lapsen maailmaantuloa. Enää ei myöskään voi keskittyä mihinkään tekemiseensä rauhassa, joten kaikki hommat jäävät puolitiehen.
Niska- ja hartiakivut ovat olleet välillä poissa vain tehdäkseen comebackin. Välissä helpotti, kun imetysasennot järkevöityivät, ja lapsi alkoi ainaisen kantamisen sijaan kävelläkin. Sittemmin itkupotkuraivarit ja hervottomuuskohtaukset ovat taas vaatineet äidiltä hartiavoimia, eikä hellyydenkipeän sylissä kanniskelukaan nykyään mitään höyhenenkevyttä ole. Onneksi ranteisiin on vissiin tullut ruista kuukausien kuluessa, koska enää en pode niitä kammottavia puutuneita sormia!
Uusi vaiva vauva-aikaan verrattuna on sitten sairastelu. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on yhteissairastettu ainakin oksennustauti, kourallinen nuhakuumeita ja jokunen ripuli. Näin sairas en ole aikuisvuosinani aiemmin ollutkaan! Korvatulehduksia en ole sentään saanut, eikä onneksi lapsikaan kuin kaksi kertaa.
Lähdenkin tästä nyt niistämään ja sitten kokeilemaan unisen pikkukaverin kuumeista poskea. Huominen vietetään kotona pyjamassa - äidin työ on taas väliaikaisesti hoiva-alalla korkeakouluhallinnon sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti