Hoovereita ja konttausharjoituksia

Aika on taas kulunut huimaa vauhtia. Sunnuntailapsi lähentelee jo puolta ikävuotta! Katsaus pikku ilopilleritypyn elämään vuodenvaihteelta:

- Koko marras-joulukuun ylävartalon nostoja päinmakuulla.
- Joulukuun puolivälin tienoilla varpaat suuhun. "Mitkä nää on?"
- Joulukuun lopulla hienoja hoovereita eli lankkuja ja sitten vähän konttausasentoa päälle.
- Loppiaisena varmaan 20 kertaa peräkkäin nousua konttausasentoon ja eestaas hytkytystä.

Liikuntapuolesta voisivat ottaa vanhempansakin mallia!

- Marras-joulukuussa "hiljaiseloa", jonka jälkeen jossain vaiheessa joulukuuta taas kielenkannat irtosivat ensin kimakalla riähkynällä. Sittemmin neitokainen on päästellyt jos jonkinmoista älämölöä. Suosituimmat äännähdykset ovat joko suora ääääääööööööääääääääää tai ä....ä.....ä.
- Kieli on löytynyt ja sitä pidetään ahkerasti huulten välissä :b
- Jos kieli ei ole ulkona suusta, niin alahuuli on suussa. Sitten onkin kiva päästää pfffffff-ääntä. Tai imeskellä alahuulta.

Kommunikoinnissa valtteja ovat tarttuminen vastapuolen nenään/poskeen/korvakoruun/rinnukseen ja iso, hampaaton hymy. Huulilla päristely on aika sylkivoittoista.

Siinähän noita kehityksen virstanpylväitä on kerrakseen! Alkuvuosi on harjoiteltu myös kiinteiden ruokien aloittelua ensin riisi- ja sitten peruna-porkkanavellillä. Hiukan banaania on myös nielty.

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa sormiruokaa. Keitin porkkanan ja paloittelin sen lautaselle. Ruokailutuokio meni siten, että äiti piti rystyset valkoisina kiinni lautasesta, jottei se olisi heti alkuunsa lentänyt lattialle. Sitten keräilin porkkananpaloja sylistäni (ja lattialta). Porkkana tuntui kyllä tytölle maistuvan, joskin paloja oli kamalan vaikea saada omaan pikku nyrkkiin. Äidin avustuksella niitä oli kuitenkin ihan kiva imeskellä!

"Tästä mä kohta lähden...Vai meneekö ihan penkin alle? Eikun pöydän?"