En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käy kirppiksellä. Vuoden ikäisen lapsen äitinä tekisi todella pahaa ostella jatkuvasti uusia vaatteita pieneksi jääneiden ja/tai tahraisten tilalle. Vaikka olisikin ns. paljon fyrkkaa päällä, viimeistään ekologinen omatunto tekisi jatkuvan uuden ostamisen mahdottomaksi. Lisäksi vauvoilla ei todellakaan päde muotigurujen hokema "satsaa laatuun, älä määrään" (eli suomeksi: osta merkkivaatteita kalliilla, äläkä koskaan käy Henkalla). Vähänkö itkettäisi, kun ensimmäisen käyttökerran jälkeen jotkut merkkivetimet olisivat banaanista jääneissä ikitahroissa ja seuraava tilipäivä joskus aikojen päästä.
Omaan pukeutumiseen kirppikset tuovat omaleimaisuutta. Viis siitä, onko kirppiksen vaate pari vuotta vanha Henkan rytky vai (mieluummin kuitenkin) jokin retro tahi ei-ketjuliikkeen löytö. Kaikella todennäköisyydellä ostamani vaate, oli se merkiltään mikä hyvänsä, ei juuri nyt kävele kadulla vastaan. Jos siitä pitää, sen voi ostaa saman tien. (Kirppismyyjät, jotka eivät ymmärrä kirppishinnoittelua: ei, kukaan ei osta teiltä Henkan uudenveroistakaan trikoopaitaa kympillä.) Ja kun kyllästyn pukimeen, voin kierrättää sen eteenpäin.
Kun vielä kirppikselle lähtemisen, siellä koluamisen vaivan ja rahankäytönkin voisi eliminoida, toisten tavaroiden penkominen olisi täydellistä. Clothing swap -kutsujen emännöinti-inspiraatiota odotellessa vuokrasin kirpparipöydän ja vein sinne tänään kasoittain omia tarpeettomia vaatteitani toisten aarteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti