Enpä olisi uskonut somasta pikku suustani koskaan kuulevani tämänpäiväistä repliikkiäni aviomiehelle: - Mä sitten teen vähintään ne lumityöt, et mee sinne! Ja vielä: - Mä haluan käydä siellä maitokaupassa.
Nythän on niin, että kun sitä koko päivän viettää kotsarissa ja on käynyt vaan ulkona seisoskelemassa ja rattaita työntelemässä, lähtee ilmeisesti tekemään ihan mitä vaan yksinään ja itsekseen jos tilaisuus tarjoutuu. Jopa työntelee lumikasoja lapiolla pitkin pihaa, mitä en ole varmaan yli kymmeneen vuoteen tehnyt kotona-kotona asumisen jälkeen. (Kun asuu kerrostalossa, säästyy siltä piinalta. Kun muuttaa omakotitaloon, saa riesakseen muun muassa ne lumityöt.)
Ja voi, eipä ole taas muutamaan päivään ollut mikään yhtä hienoa kuin snoukkahommat. Olisikohan sittenkin pitänyt valita joku vähän fyysisempi urapolku kuin kieltenopiskelu? Tai sitten ehkä hankkiutua välillä muualle täältä talosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti