Käytän kehdossa patjana äitiyspakkauksessa ollutta patjaa (joka siis on tarkoitettu sen pahvilaatikon pohjalle, jos laatikkoa käyttää sänkynä). Makkarin parisängyn viereen kattoon ripustettuna kehtoa voi vähän pukata keinumaan nousematta itse. Vauva tykkää. Ja kissa onneksi ei, se ei ole kertaakaan ollut edes aikeissa hypätä sinne! Varmaan liian kiikkerä paikka sille tai jotain.
perjantai 10. elokuuta 2012
Katos, sänky!
Esikoista odottaessa himoitsin vauvan makuupaikaksi riippukehtoa, jonka näin Ruohonjuuressa. En kuitenkaan silloin raaskinut sitä ostaa, joten poikanen nukkui ensikuukautensa klassisesti äitiyspakkauksen laatikossa. Tällä kertaa kuitenkin päätin, että nyt sen ihanuuden hankin kakkoselle, ja kyllä se onkin kaunis, soma ja vielä käytännöllinenkin! Ruohonjuuresta juuttikehtoja ei enää saanut, mutta sieltä vinkattiin, että Maailmankauppa Tasajako myy niitä.
Käytän kehdossa patjana äitiyspakkauksessa ollutta patjaa (joka siis on tarkoitettu sen pahvilaatikon pohjalle, jos laatikkoa käyttää sänkynä). Makkarin parisängyn viereen kattoon ripustettuna kehtoa voi vähän pukata keinumaan nousematta itse. Vauva tykkää. Ja kissa onneksi ei, se ei ole kertaakaan ollut edes aikeissa hypätä sinne! Varmaan liian kiikkerä paikka sille tai jotain.
Käytän kehdossa patjana äitiyspakkauksessa ollutta patjaa (joka siis on tarkoitettu sen pahvilaatikon pohjalle, jos laatikkoa käyttää sänkynä). Makkarin parisängyn viereen kattoon ripustettuna kehtoa voi vähän pukata keinumaan nousematta itse. Vauva tykkää. Ja kissa onneksi ei, se ei ole kertaakaan ollut edes aikeissa hypätä sinne! Varmaan liian kiikkerä paikka sille tai jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti