Eilisen kirjoitukseni jälkeen luin HS:N kolumnin "Mistä on tytöt ja pojat tehty?". Siinä on Elina Hirvonen osunut naulan kantaan pohtiessaan pienille tytöille ja pojille osoitettuja rooleja. Tämänkin äipän uralla on tullut vastaan jo useita keissejä, jolloin olen vilpittömästi ihmetellyt kanssaihmisiä ja ympäröivää yhteiskuntaa.
"Vaatteiden oikea väriskaala" on yksi näistä asioista. Ei ole yksi kerta, kun olen kummastellut, miten meidänkin poikasemme tietää esimerkiksi, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri, eivätkä sitä näin ollen voi pojat käyttää. Tarhassahan jutut tietenkin liikkuvat. Mutta MIKSI siellä oppii juuri tällaisia elämän lakeja, ja mistä lapset ovat ne päähänsä saaneet - se onkin kinkkisempi juttu. Eikä taatusti lapsista itsestään lähtöisin.
Oppitunnit "tytöille ja pojille sopivista tavaroista" koostuvat pienistä vinkeistä ja möläyksistä, jotka nekin toki saavat alkunsa jostain muualta kuin tarhakavereilta. Aikuiset osaavat kyllä tämän homman, varmaan suurimmaksi osaksi aivan tahattomasti, mutta kuitenkin. Halutessaan kokeilla korviksia esikoinen on esimerkiksi saanut kuulla, että vain tytöt käyttävät niitä. Ja kuulemma muutenkin kaikkia koruja paljon enemmän kuin pojat. (Miten niin, ja jos tämä on puhujan itsensä näkökanta, voisiko tulla ajatelleeksi, ettei omia mielipiteitä tarvitsisi opettaa lapselle totuutena?). Entäs sitten Hello Kittyt, Nalle Puh ja Paavo Pesusieni? Eräillä synttäreillä vieraille annettiin läksiäislahjaksi pienet tikunnokassa keikkuvat ilmapallot. Tarjolla oli maljakossa Kitty-palloja ja Puh-palloja, joista kolmevuotias poikamme valitsi Puhin. Ilmeisesti sekä Hello Kittyt että Puhit oli kuitenkin ajateltu tyttövieraille. Talon emäntä tuli nimittäin kysymättä vaihtamaan Puh-pallon Paavo Pesusieni -palloon, jotka olivat päässeet loppumaan maljakosta, mutta joita kuitenkin löytyi vielä jostain. Pikkuvieras oli sieneensäkin ihan tyytyväinen (pallo kuin pallo), mutta tilanne oli kyllä jokseenkin absurdi äidille.
On totta, että lasten ei voi antaa päättää kaikista asioista itse. Mutta miten olisi, että heidän annettaisiin katsella maailmaa ja muodostaa omia mielipiteitä siitä ihan itse, ilman aikuisten suodattimia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti