perjantai 5. lokakuuta 2012

Bussikuskeista

En matkusta bussilla vaunujen kanssa mitenkään säännöllisesti, mutta sen verran kuitenkin, että voin oman empiirisen tutkimuksen perusteella kommentoida ko. liikkumismuotoa. Jessus, mitä menoa! Jos bussimatkustamista ei olisi muuten tehty niin helpoksi (vaunut vaan keskiovesta sisään ja menoksi ilman maksua), voisi olla, että tämä mamma olisi jo käynyt jossain reklamoimassa. Näin satunnais-ilmaismatkustajana ei ehkä kuitenkaan kehtaa.
Siis miten siellä busseissa päivittäin matkustavat ihmiset ikinä uskaltavat seistä matkan ajan? Vaunujen vieressä seistessä tarraan lujasti viereiseen tankoon ja toisella kädellä vaunuihin, jotta ne eivät (jarruista huolimatta) liukuisi jonnekin keskikäytävälle tai toisten päälle. Bussikuskit kiihdyttävät kuin rallikuskit ja iskevät liinat kiinni pysäkillä niin, että rystyset valkoisina ja henkensä kaupalla on ihmisen puristettava tankoja ja kahvoja.
Kerran, kun vauva oli ehkä vajaan kuukauden ikäinen, hain esikoista bussilla päiväkodista. Sunnuntailapsi alkoi vaunuissaan huutaa kesken bussimatkan kotiin, ja edessä häämötti pitkä ruuhkajono, jonka jälkeen oli vielä matkaa jäljellä. (Sitä ennen bussinkuljettaja oli jo esitellyt rallikuskin taitojaan.) Äidillä nousi hiki pintaan huudosta, kun tuntui, että siinä se nyt sitten huutaa, kaikki katsoo ja kärsii, minä ainakin, ja mitään en voi tehdä. Kun sitten päästiin liikkeelle, päätin, että vauva on saatava syliin rauhoittumaan, olkoonkin että ei ollut istumapaikkaa (paitsi esikoisella) ja esikoista en halunnut käytävälle hortoilemaan ja kaatuilemaan. Hirveällä riskillä sitten kuorin vauvan ulos vaunuista pitäen kiinni yhdellä kädellä tangosta ja toisella vauvasta, jonka sain olkapäälleni lepäämään. Huuto taukosi heti, joten sinänsä toimenpiteeni tepsi. Ja onneksi vauva suostui uudestaan vaunuihin ilman huutoa, sillä kauan en olisi uskaltanut aarrettani pitää ulkona niistä rallikuskin armoilla.
Mikä näitä linja-autonkuljettajia oikein vaivaa? Eikö aikataulussa pysty ajamaan niin, että matkustajat pysyisivät pystyssä vähemmällä työllä ja kauhulla?

Ei kommentteja: