Imetys on luonnollinen asia. Siispä viikonloppuna sukulaisen viisikymppisillä ollessammekin aioin imettää vauveliamme pöydässä, toki diskreetisti pyyhkeen alla niin, että paljas pinta ei vilku. Juhlatilassa oli tasan nuo pöydät, joissa istuttiin, muualla ei tuoleja ollut. Seuraava vaihtoehto olisi ollut WC-koppi, joka ei mielestäni ole mikään ruokapaikka.
Valmiiksi kuitenkin jo hävetti. Tietäähän sen, mitä jotkut ajattelevat julkisesta imetyksestä. Rohkeana ja emansipoituneena naisena ryhdyin kuitenkin toimeen pöydässämme, jossa istui meidän perheemme lisäksi miehen veli vaimoineen. Meillä oli juuri tiivis keskustelu kesken, ja siinä sivussa järjestelin vauvaa rinnalle ja yritin olla katsomatta naapuripöytien ihmisten ilmeitä.
Alkoi kauhea imetyskatastrofi. Maitoa alkoi herua niin paljon, että vauvakin päästi irti kesken kaiken, alkoi ärjyä kuin viimeistä päivää, ja maitoa suihkusi ohuen sifonkipaitani läpi rinnuksille. Siis molemmista rinnoista. Vauva ei enää suostunut ottamaan uudestaan rintaa suuhunsa, tai ainakaan en saanut sitä tungettua sokkona hänen suuhunsa paidan ja pyyhkeen uumeniin. Mies käänsi katseensa rintamukseeni ja huomautti vienosti, että maitoläikät leviävät paidalleni.
Siinä ei sitten ollut enää mitään diskreettiä, ja pakenin vessaan. Ensimmäisessä kopin wc-istuimessa ei ollut lainkaan kantta. Kirosin hiljaa mielessäni ja odotin toisen vessan vapautumista. Luojan kiitos sen pöntössä oli kansi, ja pääsin istahtamaan vauva sylissäni ja tarkistamaan vaurioita. Harmaa sifonkipaitani oli etumuksesta täynnä tummia maitoroiskeita. Kuivuessaankin ne pysyivät tummina. Päätin pitää loppuillan vauvaa tiukasti sylissäni.
Kotona imetys sujuu yleisesti ottaen kuin tanssi - vauva imee, mitään ei roisku ja kukaan ei huuda. Mutta tokihan juuri silloin, kun olen koko juhlakansan silmien alla, käy näin. Täytynee harjoitella sokkoimetystä vielä. Niin, ja muistaa ne liivinsuojukset seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti