Madventures-Rikun esille nostama lapsivihamielinen Suomi ei ole vielä näyttänyt mulle kynsiään henkilökohtaisesti, mutta ei ole vaikea uskoa, että sellainen tämä maa on. Ei tarvitse kuin lukea kaikenmaailman aivopieruja lukija- ja kommenttipalstoilta lehdistä ja kuunnella ystävien sattumuksia asiaan liittyen. Kuulemani mukaan esimerkiksi iso ihminen (mies) lentokoneessa on uhannut vaientaa yhden pienen ihmisen ihan lopullisesti, mikäli pikkuihmisellä kävisi mielessään alkaa huudella koneessa. Niin. Siis ääntäkään ei ollut vielä päästetty, paitsi juuri tuon kyseisen aikuisen suurta imbesilliyttä todistava lausahdus.
Jostain historiasta se kai juontuu, etteivät lapset saa kuulua, hyvä jos näkyäkään. Tietoisuus tästä (vieläkin yleisestä?) ajattelutavasta saa välittömästi äidin häpeämään silmät päästään, jos vauva/lapsi alkaa huutoitkeä julkisilla paikoilla. Tunnen ihmisiä, jotka keräävät kimpsunsa ja jälkikasvunsa välittömästi kasaan ja luikkivat nopsasti pois häiriötä aiheuttamasta, vaikka olisivat vain istuneet jossain hälyisässä lounaspaikassa. Tunnistan saman häpeän itsessäni. Vauvan karjuminen on oma lukunsa - myös nelivuotiaan kailotus/pöytätapojen harjoittelu/paikallaan istumisen harjoittelu/muut tottelemisen haasteet julkisilla paikoilla ovat varmaan bensaa liekkeihin kaikille lapsia inhoaville. Reaktioni ei kuitenkaan ole pakeneminen -periksihän noille lapsenvihaajamoukille ei anneta - ja sitä paitsi onhan se häpeä nyt herranjumala aivan turhaa. Ei kai lapsen kanssa ulkomaailmaan lähteminen sentään vaadi, että se on ensin kasvatettu valmiiksi aikuiseksi asti?? Ja minkälainen kuplassa kasvanut olio sellaisestakin tulisi - toisten kanssa vuorovaikutuksessahan ne sosiaaliset normit ja käyttäytymiskoodit opitaan. (Niiden normien oikeellisuus nyt sitten on ihan toinen juttu jo.)
Pakenemisreaktion sijaan joudun johonkin katatoniseen tilaan, jossa keskityn vain ja ainoastaan kehityskeskusteluun lapsen kanssa (tavoitteenihan on toki kasvattaa niistä ihan yhteiskuntakelpoisia), enkä varmaan edes huomaisi, jos joku tulisi mussuttamaan lapseni aiheuttamasta mielipahasta. Ei aavistusta, kuinka monta kertaa minua muksuineni on mulkoiltu - suojautumiskeinollani saatan olla toistaiseksi ansiokkaasti välttynyt lapsivihamielisen Suomen kynsistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti