Kerroin taannoin, kuinka aloitin Sunnuntailapsen kanssa vauvasirkuksen. Se ilo loppui valitettavasti lyhyeen, sillä kahdesta suunnitellusta ryhmästä muodostettiin osanottajien vähyyden vuoksi yksi, ja sirkusteluaika muuttui meille hankalaksi. Päiväunisena on paha sirkustella. Hö!
Tilalle löysin vauvajumpan. Vauvalla ja vauvan kanssa temppuilusta siirryttiin siis raakaan äitiliikuntaan, jossa Sunnuntailapsen tehtävänä on olla elävänä painona. Kahden kerran jälkeen huomaan jo tosiaankin olleeni jumppaamassa. (Rintalihaksia kiristää, ja olen löytänyt pyllystäni täysin uusia kipeitä kohtia, jotka varmaan ovat lihaksen paikkoja). Kaikissa liikkeissä en ole vielä edes tohtinut käyttää elävää painoani apuna, sillä esim. jalkakyykkyjen harppominen eteenpäin oli tarpeeksi haastavaa jo ilmankin. Putoaisi lapsi vielä tutisevalihaksisen äitinsä käsivarsilta, raukka.
Sirkusta tai ei, kyllä tässä taloudessa vielä äiti oppii joku päivä jongleeraamaan kolmella pallolla! Lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti