Viikonloppuna oli lapsellisen urani ensimmäiset pikkujoulut, joissa olen keskustellut tuntemattomien kanssa lapsiasioita ja tullut samalla humalaan.
Kun suurin osa vieraista on ennestään toisilleen tuntemattomia, keskustelun virittely voi tunnetusti olla joskus jäykähköä. (Ennen ensimmäisen viinipönikän tyhjenemistä.) Kun ei tunne ihmistä, on vaikea lähteä repimään jutustelunaiheita. Kuinka ollakaan, vähän yli kolmekymppisillä alkaa kuitenkin olla jo lapsia, jotka ovat kertakaikkiaan loistava puheenavaus.
Jostain syystä näin ensimmäisen kokemukseni perusteella en vielä ihan lämmennyt kersa -small talkille. Joku siinä on älyttömän häiritsevää. Puhua nyt taaperonsa tarhaan menosta ja vetää samalla punkkua ja cocktailpaloja! Eikö siinä olotilassa ja tilanteessa pitäisi voida puhua jostain ihan muusta? Kun kerran vaivalla on vielä ne mukelotkin hukattu jonnekin hoitoon. Mutta ei. Kerta toisensa jälkeen löysin itseni pölpöttämässä jollekulle lapsiasiaa ja kyselemässä toisten kokemuksia.
Yritin miettiä, mistä niitä keskustelunaloituksia revittiin tuntemattomien kanssa ennen kuin kellään (tai ainakaan enemmistöllä) oli lapsia. En muuten muista. Oli kai vähän laajempi teemakirjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti