Ihmisiä kannustetaan käyttämään kotitalousvähennystä hyväkseen ja hankkimaan esimerkiksi veronpalautusrahoilla siivouspalvelua kotiin. Olen niiiin samaa mieltä tuosta siivousavun hankinnasta. Se olisi paljon avioeroa edullisempi tapa hankkia perhesopua.
Meillekin hankittiin viime kesänä siivooja. Ei se siisteyden ylläpitäminen ihan helppoa ollut senkään jälkeen: vähintään pari tuntia ennen siivoojan tuloa kului siihen, että molemmat vanhemmat juoksivat pää kolmantena jalkana ympäri taloa keräilemässä irtotavaroita ja järjestelemässä notkuvia lehtipinoja yrittäen samalla vahtia lattialla konttailevaa poikasta.
Siivoojan tulo vaatii siis aina vähän valmisteluja, jotka saattavat olla yllättävänkin työläitä. Tämä riippuu tietenkin palvelun ostajan omasta siisteystasosta (mikä ei tässä huushollissa ole kovin korkealla). Lisäksi aina firman valinta ei mene kerrasta nappiin. Meidän siivousfirmamme sai fudut muutaman kerran jälkeen. Kun joka kerralla meille passitettiin uudet ihmiset, joille sai neuvoa uudestaan samat asiat, ja kun työn jälki masensi jopa minun kaltaiseni sottapytyn, oli aika ns. antaa heidän mennä. Jos haluan, että meillä siivotaan nopeasti hutaisten, voin ihan mainiosti tehdä sen itsekin. Rahalle sen sijaan odottaa jotain vastinetta.
Ensimmäisesta huonosta kokemuksesta ei kuitenkaan kannata lannistua, kyllä se supersiivoojakin jostain komerosta putkahtaa. Muutamia kuukausia märehdittyämme päätimme yrittää uudelleen. Tänään meillä kävi taas siivooja. Suhde on toki vielä alussa, mutta ensivaikutelma on ainakin ilahduttava. Ja on se kyllä kumma juttu: puhdas koti on aika jees, varsinkin kun ei ole itse tarvinnut kuluttaa kullanarvoista aikaansa jynssäämällä lattioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti