Kahdeksan prosenttia erääseen kyselyyn vastanneista on Cityn artikkelin mukaan sitä mieltä, että sotkustressi voi aiheuttaa avioeron. Ihmettelen lukemaa. Miten voi olla, vain kahdeksan prosenttia? Erilaiset siisteyskäsitykset ovat parisuhteen ikuinen kompastuskivi. Siinä sitä sitten kompastellaan kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti toisen vaatekasoihin, tiskeihin, taaperon jättämiin sotkuihin jotka toisen pitäisi siivota jne.
Siitäkin voi kiristellä, miten siivotaan kun siihen vihdoinkin olisi jommalla kummalla aikaa/halua/viitseliäisyyttä. Tästä kehkeytyi eräskin päivä melkoinen shöy. Insinöörimiehellä on tarve suunnitella asioita niin paljon, että hyvä kun jää enää aikaa niiden toteuttamiseen. Itse olin ajatellut, että jos heti laitetaan hihat heilumaan, olisi hyvät tsäänssit saada rajoitetun aikamme puitteissa koko kämppä imuroiduksi ja keittiön lattia pestyksi kuivuneista vauvanruokalänteistä. (S.o. kivikauden jäänteistä, joita pitää liottaa myrkkyliemessä ennen kuin lähtevät irti.) Ennen kuin mitään tapahtui, olimme ilmiriidassa siitä, kuinka siivoustyöt jaetaan. Jaossa ei ollutkaan yksinkertaisesti 1) imurointi ja 2) lattianpesu, vaan inssi pähkäili, miten asuinpinta-ala tulisi jakaa siivoojien kesken. Että tehtävät jaettaisiinkin huoneittain eikä tehtävittäin. Jösses. Mies myös muistutti alinomaa, ettei mistään tule mitään, jos ei ensin järjestellä. Minä kuulemma en ole tähän kykeneväinen, vaan alan ihan väärin siivota, esimerkiksi imuroida, vaikka tavaroita on jossain poissa paikaltaan, ehkä jopa lattialla.
Tässäkö totetuukin niiden kuuluisien tippaleipä- ja putkiaivojen ero? Tällaisen basic-tippaleipäaivon mielestä kun on ihan helppo nakki järjestellä tavaroita sitä mukaa, kun niitä imuroidessa eteen tulee. Jos hommat tekee aivan erikseen, koko imurointi saattaa ajan puutteessa jäädä tyystin.
Imurointi onnistui sitten lopulta. Vessatkin pestiin. Tavaroita kulkeutui omille paikoilleen. Mutta se röhnä, jossa voi kohta aloittaa arkeologiset kaivaukset, jäi niille sijoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti