Blondiin koukussa

Tukkapuhetta vielä. Olen tässä jo hyvän aikaa viihtynyt blondina, oikein vetyperoksidimallisena. Hiusmalli on lyhyt, vaikka mies ehkä tahtoisikin nähdä naisensa pitkissä hiuksissa. -Ne pitkätkin sopii sulle ja on niin naiselliset! Jaa. Kuontaloni on kyllä sen verran ohkainen, että yleensä tässä vaiheessa keskustelua lohkaisen, että niin, miehethän pitävät pitkistä ja vaaleista hiuksista, vaikka niitä karvoja olisi vain kolme päässä. No, myönnettäköön, että mies on lyhyitäkin hiuksiani kehunut.

Blondina olo on kivaa. Saman on huomannut myös vaalentunut Rosa Meriläinen. Minä tosin en ole huomannut saaneeni lisähuomiota miehiltä. Ellei lasketa baarissa äskettäin saamaani MILF-titteliä, mutta sillä ei välttämättä ollut tekemistä hiusvärin kanssa. En myöskään ole huomannut tyhmentyneeni tai muuttuneeni tirskummaksi. Blondina olo on ollut kivaa muun muassa siksi, että vaalennettu tukka pysyy pitempään puhtaan näköisenä (hius on niin kuivaa) ja valaisee mukavasti äiti-ihmisen nuutunutta olemusta. Ulkonäössä on ainakin yksi kohta, josta on pidetty huolta. (Tämä ei tosin päde silloin, kun värjäyksestä on viisi viikkoa, Silloin voi vain toivoa, että ihmiset luulevat minun kokeilleen huimaa kaksivärivärjäystä). Lisäksi monia tumman ja punaisen sävyjä kokeilleena voin todeta, että blondi tukka on ollut jotenkin helpompi yhdistää kaikenvärisiin vaatteisiin. En tiedä, koska raaskin vaihtaa väriä. Muiden ominaisuuksiensa lisäksi blondattu tukka on myös koukuttava. Kun kerran on päässyt oikeaan sävyyn eivätkä hiukset ole enää kusenkeltaiset (lainaus Rosalta), sitä harkitsee tarkkaan, koska vetäisee taas tummanruskeaa päälle ja pilaa pitkäaikaisen tuotekehittelyn.

Ehkä lyhyttukkaisena säästyy stereotypialta, että blondina olisi jotenkin epäuskottava. Lyhyttukkainenhan on jo muutenkin "pilannut" naisen kruununsa. Eräs ystävä päätyi taannoin ratkaisuun värjätä pitkät, vaaleat hiuksensa tummanruskeiksi. Uskottavuussyistä. Tummana hän on ainakin pysynyt, tiedä sitten onko uskottavuus kasvanut. Tänään kysyn asiaa.