Löysin Citystä loistavan artikkelin ja sitaatin, joka olisi pitänyt näyttää miehelle silloin, kun tein graduani vauvan päiväunien aikaan. Pursuilevasta työpisteestäni tuli silloin sanomista vähintään kerran viikossa. "Jos sotkuinen työpöytä on merkki sotkuisesta mielestä, mistä sitten kertoo täysin tyhjä pöytä?". (Albert Einstein).
Jos oma pöytäni olisi ollut täysin tyhjä, se olisi kertonut ainakin siitä, että en osaa tai halua keskittyä varsinaiseen työhön, vaan olen kehittänyt siivoamisesta itselleni sijaistoiminnon. Näin joskus käykin, mutta tapanani on kuitenkin siivota jotain järkevämpää ja hyödyllisempää kuin työpöytä, esimerkiksi imuroida tai tiskata. Jos taas kirjoittamisessa on mieletön draivi päällä, miksi tuhlata hyvää luovaa hetkeä näpertelyyn?
Yleisestikin ottaen olen sitä mieltä, että sotkuisella kämpällä ei ole mitään tekemistä mielen kanssa. Sotku tarkoittaa usein yksinkertaisesti sitä, että on ollut tähdellisempääkin tekemistä kuin siivoaminen, tai että näkösälle jätetyt tavarat muistuttavat olemassaolollaan jostain hommasta, joka pitää hoitaa. Omalla kohdallani siisti asunto toteutuu joskus, ja se tuntuu ihan hyvältä. Onhan se kiva, jos sukkiin ei tartu kissanhiekkaa ja pölypalleroita. "Elämisen jäljet", eli tavarat, joita on jäänyt niille sijoilleen , eivät kuitenkaan saa minua pois tolaltani. Cityn artikkelin mukaan minun täytyy olla mies, sillä tutkimusten valossa naiset ovat keskimäärin tarkempia siisteydestä. Vauvamme isä taas vuorostaan on nainen.
Sain siitä gradustani eximian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti