Eilen oli pakko tuhlata rahaa turhuuksien turhuuteen, eli äänestää BB:n häätöäänestyksessä. Panokseni ei kuitenkaan ollut riittävä, sillä Kassun oli lähdettävä. Hetkellisesti masensi. Taas on pakko kestää viikon ajan Cherpaa, josta on tullut inhokkini.
En ymmärrä puheita, että se liuhuletti olisi ainaisessa epävarmuudessaan jotenkin myötätuntoa herättävä. Minussa Cheryllin jutut herättävät hirveän vaivaantuneisuuden tunteen ja myötätuntoni kohdistuu lähinnä muihin talolaisiin, jotka joutuvat päivästä ja viikosta toiseen kuuntelemaan niitä. Ja Cherpahan ei lähde kulumallakaan, vaikka sitä kämppikset kerta toisensa jälkeen epätoivoisena äänestää. Sitten ne joutuvat muka-iloisena halaamaan häädöstä selvinnyttä. Kaisa-Reeta sen sanoi hyvin pk-huoneessa: ärsyttää se ainainen todistelu. Minkä takia on lausuttava ääneen asioita itsestään: minä olen tällainen, tällainen ja muuten vielä tällainenkin, jos nyt muut ette ole sattuneet huomaamaan (vaikka ollaankin asuttu täällä yhdessä jo pari kuukautta). Kultturelli, avoin, siis silleen, ja tosi erilainen ku kaikki muut. Niinku herkkä ja mulla on arvot kunnossa.
Liitoksistaan repeävä Bébétalo päättää lähetyksen tällä erää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti