Viikonloppuna koulutettiin lasta. Sitkeän ja järjestelmällisen maatepanon tuloksena viime yö oli voitokas: ei yhtään hyssytystä eikä tissitystä! Kyllä se yöllä heräsi ja vähän itkaisi, mutta sai koottua itsensä ja jatkoi uniaan. Mies heräsi joskus aamuyöllä samaan aikaan kuin minä (miksei ole jo tarvinnut mennä hyssyttämään??), ja kysyi, onko vauva vieressäni. Ei ollut, vaan omassa sängyssä!
Ehkä tästä liki vuoden kestäneestä univelasta ja sitä seuranneesta henkisestä puolikuntoisuudesta sittenkin selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti