Kun yrittää päästä helpolla, joutuukin tekemään tuplahommat. Ajattelin, etten ala väsätä monimutkaista auton-, pallon-, käärmeen- tai muunkaan muotoista täytekakkua taaperon yksivuotissynttäreille. Vielähän se on niin pieni, että hukkaan menee.
Maistoin hetki sitten ystävän tekemää Pavlova-torttua, joka vei kielen mennessään, joten päätin tekaista sellaisen mummuille ja kummeille, ja taaperolle itselleen syötäväksi/leviteltäväksi ikioman mini-Pavlovan. Kuvittelin, että kun vähän vatkaa munanvalkuaisia ja sokeria, torttupohja on siinä, ja päälle vaan sitten suurpiirteisesti huiskitaan kermavaahtoa ja marjoja. Voilà!
No nyt on sitten yksi marenkipohja jo poltettu, kun unohtui uuniin. Vieraita tulee sen verran, että yksi olisikin ollut ihan liian vähän. Vielä on siis kaksi pohjaa (ja mini) tekemättä. Sitä vatkaamisen määrää! Marenkineitsyelle tuli ihan yllätyksenä, että vatkaamiseen voi saada kulumaan niin paljon aikaa. Tänään toista pohjaa tehdessä meinasi jo usko loppua kesken kaiken, mutta sain kuin sainkin sen vaahdon lopulta jämähtämään kulhon pohjaan!
Enää pitäisi keksiä, mitä voi leipoa neljästätoista munankeltuaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti