Aina oppii uutta. Niinkuin esimerkiksi, että vauvasta saa ihan yhtä hienon asusteen kuin chihuahuasta, jolle on ostettu Ferrarin penkkien nahasta tehty kaulapanta ja Burberryruudulliset ruokakupit. Itse vauvahan on tyytyväinen, kunhan saa sapuskaa, huomiota ja jotain lämmikettä ylleen, mutta vanhemmat eivät välttämättä tyydy niin yksinkertaiseen settiin. Miksi muutenkaan Lindexin vauvanvaateosasto olisi nyt kuin Seventies Show'sta?
Tuli vähän maalainen olo, kun kylään tuli tuttavien pikku nyytti Ferrarin ja Gantin asukokonaisuudessaan. Pienhenkilölle kaivettiin ruoka-aikaan Lacosten hoitolaukusta Armanin tuttipullo. Oma poikanen kipitteli lattialla kirpparilta hankituissa ja perityissä vermeissään. Tietynlaisia statementejä molemmat: vaikka meidän jälkikasvu ei pukeudukaan Armaniin, minulle(kaan) ei todellakaan ole ihan sama minkänäköisiin vaatteisiin bebiksen puen. Kysykää vaikka mieheltä. - Siis mitä sä oot pukenu sille? Eihän noi värit sovi yhtään yhteen. - Nyt sä puit ne kotiverkkarit. Kaupungille laitetaan kyllä farkut.
Meidän vauvan cooleimmat vaatteet jäivät jo pieniksi - äitini säilyttämät seitkytluvun vauvakledjut olivat muutama kuukausi sitten kuuminta hottia. Voi niitä ihastuksenkiljahduksia (siis minun), kun poitsu makaili sängyllä ihonmyötäisessä, punavalkofroteisessa norsukuvioisessa kokohaalarissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti