sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kumman hiljaista

Esikoisen pitkittyneeseen yskään määrätyt lääkkeet ovat olleet tarpeettomina jo Thaimaan matkalle lähdöstä saakka! Mikä parasta, paluusta on jo kohta kaksi viikkoa, eikä talossa ole vieläkään kuultu muutamaa yskäystä enempää. (Ja voin kertoa, että yskimistä on tarkkailtu haukan lailla.) Yskä on siis pysynyt ilman lääkkeitä poissa jo kuukauden.

Olisi niin hienoa, jos joka-aamuista ja -iltaista kortisonihönkäilyä ei enää tarvittaisi. Ja jos ei enää koskaan tarvitsisi kuulla, miten oma lapsi hengittää niin työläästi, ettei raukka kykene kunnolla sanomaan kokonaista lausetta. 

Yskän ja hengenahdistuksen loppuminen on melkein uskomatonta. Niin monta kertaa lääkekuuri on pitänyt alkaa uudelleen, kun hyvältä kuulostavan vaiheen jälkeen se on lopetettu ja TAAS vajaan viikon päästä köhinä on alkanut. Viimeksi tammikuussa.

Filemon-kissan poismuutosta on kulunut kaksi kuukautta. Suoraviivaista olisi ajatella, että kissattomuudella on ihan suora yhteys yskättömyyteen. Mutta voiko se todella tepsiä näin nopeasti?

Seuraavaksi poitsu pääsee astmaselvittelyyn liittyvään oskillometriaan, jossa mitataan keuhkojen toimintaa. Testin päivämäärä onkin siirtynyt ja siirtynyt, koska oskillometriaan ei ole voinut mennä kortisonilääkityksen ollessa päällä. Testiin mennessä on oltava kuukauden tauko takana kortisonissa - sellaista ihmettä ei olekaan tapahtunut sen jälkeen kun lääkkeet ensi kerran määrättiin viime kesänä. Mutta nyt on!


Ei kommentteja: