Jotenkin uusi vapaus nukkumaanmenossa ilman vauvaa on nyt saanut mut käyttämään vapauttani ihan väärin - kukun illalla koneen ääressä yli puolen yön tai saan päähäni aloittaa jotain hommaa aivan liian myöhään. Aamulla kun lapset heräävät ja herätyskellot raikaavat, tekisi mieleni lähinnä muumioitua peiton alle yrittämättä edes avata nahkeita silmiäni. Kärttyilen alkupäivän kahvin voimalla ja alkuillasta meinaan nuupahtaa perheen yhteiseen päivällispöytään. Pakkassäällä ulkoilu sentään antaa vähän virtaa.
On tähän tilanteeseen kyllä johtanut muukin kuin oma hölmöyteni. Juuri kun olin päässyt huokaisemasta, että kivastipa hoitui vauvan pinnasänkyyn siirtäminen, pikku hampiainen alkoi pukata molempia alaetuhampaita. Vastalöytynyt unirytmi iltaysistä aamukuuteen (ja imetyksen jälkeen vielä seitsemään) vaihtui kuin salaman iskusta iltaysistä aamukolmeen-neljään-viiteen-kuuteen-seiskaan huudolla, kiemurtelulla ja imetyksellä höystettynä. Jossain välissä esikoinenkin vierailee makkarissa.
Jos tilanne nyt on tämä eikä siitä muuksi muutu, pitäisi aikuisen ihmisen tajuta, että oikea ja järkevä nukkumaanmenoaika on kello yhdeksän eikä esimerkiksi kaksitoista tai yksi. Muuten sitä muuntuu ykskaks suohirviöksi, jolle kaikki normielämän käänteet ja haasteet ovat ihan ylipääsemättömiä.
Nyt hus pois koneelta ja maate!
Jos tilanne nyt on tämä eikä siitä muuksi muutu, pitäisi aikuisen ihmisen tajuta, että oikea ja järkevä nukkumaanmenoaika on kello yhdeksän eikä esimerkiksi kaksitoista tai yksi. Muuten sitä muuntuu ykskaks suohirviöksi, jolle kaikki normielämän käänteet ja haasteet ovat ihan ylipääsemättömiä.
Nyt hus pois koneelta ja maate!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti