Kolmekymppistä ystävääni, pienen koululaisen äitiä, puhuteltiin kaupungilla lapsen kanssa kulkiessa mammana. Voin kuvitella, miten jäi kaivelemaan. Eihän me seitkytluvun lapset olla totuttu kasvamaan aikuisiksi, saati sitten mammoiksi. Mamman näköisestä ihmisestä on olemassa tietynlainen ennakkokäsitys, joka ei, ystäväni tuntien, todellakaan vastaa hänen käsitystään omasta ulkonäöstään. Eipä vastaa minunkaan. Vaikka tässä äitejä ollaankin, tunnen kyllä kuitenkin käyväni ihan vaikka kaksvitosesta sinkkutytöstä. (Tai sitten kukaan ei vain ole tohtinut rikkoa tätä illuusiota. Ajattelevat, että voi mammaparkaa, tuossa se yrittää...)
Kun on vielä lähes kolmekymppiseksi pyörinyt yliopiston humanistipiireissä itseään nuorempien kanssa, univormuksi on jäänyt farkku-tennarilinja, jota ryydittää satunnainen piikkarinilkkureissa tepsuttelu. Ikuisena opiskelijana minulla ei myöskään ole ikinä ollut varaa siirtyä nuoruuden kirppareilta, Onlyista, Henkkamaukoista ja Vertsuista mihinkään sen kalliimpaan vaatevalikoimaan. Hienouden huippu on, kun pääsee ulkomaille vaateostoksille toisiin nuorisovaateketjuihin.
Jollakin lailla äitinä olo on kyllä muuttanut suhtautumista omaan ulkonäköön. Ihan totta, ajattelen joskus, että olisiko syytä pukeutua jotenkin konservatiivisemmin. Mitä jos joku luulee, että olenkin vain lapsenvahti? Ei muuten ole tuulesta temmattu tämäkään ajatus. Samaisen ystäväni tyttären kanssa liikkeellä ollessani meitä luultiin sisaruksiksi. Eihän meillä nyt ikäeroa olekaan kuin päälle 20 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti