Kun shoppaileva nainen joutuu viettämään pitkään elämää, jossa pääosa ostoksista tehdään ruokakaupassa tai paremmassakin tapauksessa marketissa, se villiintyy. Ennen kesysti (mutta usein) pikkuostoksia tehnyt ja kaupungilla ilman aikarajoituksia kuljeskellut kuluttaja muuttuu silloin ahdistuneeksi ja jopa pelokkaaksi poukkoilijaksi.
Vauhko poukkoilija yrittää mahdollisuuden koittaessa ostaa itselleen varastoon vaatteita, sisustustavaroita, kosmetiikkaa, kenkiä ja kaikenlaista muutakin sen varalta, ettei tiedä koska seuraavan kerran taas ehtii nähdä muutakin kuin markettitarjontaa. Poukkoilija ei ole kaupungille päästessään köyhä eikä kipeä, vaan siis hei, jos jotain ihanaa näkee, niin kai sen nyt voi ostaa kun kauppoihin niin harvoin pääsee/jaksaa lähteä. Jo shoppailukierroksen alkumetreillä vauhkoa ahdistaa, kun se on jo melkein varma, ettei ehdi katsoa kaikkea mitä haluaisi. Pelkkään katsomiseenkin menee ihan älyttömästi aikaa, kun suurinpiirtein vaatekaupan koko mallisto on vaihtunut sitten viime käynnin!
Lopulta kun pahin ahdistus on ohitettu ja muutamassa sovituskopissa hikoiltu, villi-ihminen alkaa rauhoittua. Välttämättä reissusta ei kuitenkaan tartu omaan käyttöön yhtään ainoaa rättiä tai tavaraa. Jotenkin kummasti ostoskasseja on silti kertynyt käsipuoleen. Ja mitä niissä on? No hemmetisti uusia leluja, kirjoja ja lastenvaatteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti